ESIPUHE

MuSassa harjoitellaan tosissaan, ei vakavasti. Tavoitteena on pystyä ohjaamaan lapset ja nuoret oikealle polulle. Toisten huomioonottaminen, kunnioittaminen on yksi tärkeistä arvoistamme. Itsensä tunteminen ja toisen kunnioittaminen on, se mitä haluamme MuSassa kehittää. Onnistuessamme, se takaa harjoitusrauhan eli parhaan mahdollisen ympäristön oppimiselle. Turvallisuuden tunteen luomalla haluamme varmistaa, että parhaat pelaajat voivat harjoitella ihan yhtä rauhassa kuin toiseksi ja kolmanneksi parhaat. Kaikki eivät ole samantasoisia pelaajia, samanarvoisia kyllä. Ihanteellinen ympäristö mahdollistaa myös sen, että lapsi voi rakastua peliin, lajiin ja urheiluun. Peliin rakastumiseen auttaa myös se, että lapselle opetetaan itsestä uusia puolia. Uusien puolien oivaltaminen joukkuekavereiden kanssa, yhdessä kokemalla, antaa eväitä ammattilaisuralle. Minkä alan ammattilaiseksi sitten ikinä haluakaan.

Kilvoittelemme jokaisessa harjoituksessa täysillä, jotta nuorimmat oppivat urheilemaan, toimimaan ryhmässä ja luottamaan toisiin ja ennen kaikkea itseensä. Silloin, kun olemme siinä pisteessä, että puristamme jokaisen pisaran jokaisessa hetkessä, olemme uudella tasolla. Haluamme saada pelaajan nauttimaan pelaamisesta. Aina kun teet jotain, josta nautit, teet sen sydämestäsi.

Jalkapallo pistetään seurassa oikeaan mittasuhteeseen: Maailman tärkein asia, jolla ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, miten opimme toimimaan yhteistyössä ja huomaamaan, mitä kaikkea määrätietoinen yhdessä tekeminen teettää. Täysillä mukaan hyppääminen vaatii rohkeutta, suorastaan pelottomuutta. Kysymys kuuluukin, uskallatko Sinä puristaa jokaisen pisaran?

Pelaajapolkua tukemaan pyrimme löytämään MuSaan ei pelkästään koulutetuimmat, vaan osaavimmat ihmiset taustajoukkoihin.

MuSassa kasvaa mestareita.

Nappulaikäisenä saan kuljettaa, haastaa ja harhauttaa. Saan tutustua itseeni, kavereihin ja palloon. Minun pitää muistaa nauttia ja nauraa. Pelata ja pelata. Minulla on mahdollisuus levittää kädet ja halata joukkuekaveria. Ottaa valmentajien kanssa läpsyt ja hyvästellä joukkuekaverit: taas ensi viikolla nähdään!

7-vuotiaana minulla on jo esikoulukavereita. Opin entistä enemmän joukkueen yhteisistä tavoista, hyvistä tavoista. Opettelen noudattamaan ennakkoon sovittua suunnitelmaa, joka on yhdessä valmentajien kanssa tehty. Viittaan sen puolesta, että tänään pelattaisiin. Naapurin pelikaverin haluan kyllä tänään ohittaa, kun viimeksi en siinä vielä onnistunut. Alan ymmärtämään, että joukkuekavereiden kanssa voi nähdä muuallakin kuin jalkapallokentällä. Sieltä toisesta, jalkapallon ulkopuolisesta maailmastahan, voisi löytyä meille lisää pelikavereita. Huomioin pelikaveria muutenkin kuin syntymäpäivänä. Myös nimipäivät olisi hyvä huomata, silloinhan se tarkoittaa, että osaan jo joukkuekavereiden nimet ja joukkueenjohtajankin. Meillä on muuten kapteenikin…

8-vuotiaalle kapteenin vastuu on jokaiselle pelaajalle juuri sopivan painoinen, kapteeninnauha on taikanauha, joka kyllä itse tietää, kenen vasempaan käteen sujahtaa. Siksi se vaihtuu jokaiseen peliin ja on aina oikealla pelaajalla. Taikanauhan käytön jälkeen opin huolehtimaan omista varusteistani, solmimaan kengännauhat ja täyttämään oman juomapulloni. Pullon täytön jälkeen lähdetäänkin pukukopista yhdessä, tämähän jo sujuu, kun alusta asti on näin toimittu. Alan olemaan jo kokenut. Silloin se tarkoittaa, että osaan huomioida kaverit myös kentällä. Meillä on niin hyvä joukkue, että vielä koskaan ei ole tullut tarvetta ketään haukkua. Päinvastoin, useimmiten kuulen, kuinka hyvin osaan kuljettaa ja joskus, jos pelikaveri on paremmassa paikassa, niin valitsenkin syötön. Maalin jälkeen sitten tuuletetaankin, koko joukkue. Harjoituksissakin!

9-vuotiaana kuulin, että kesällä lähdetään ensimmäiseen yön yli turnaukseen. Uusia asioita tulee tänä vuonna muitakin. Koulukaverin veli, joka pelaa kaksi vuotta vanhemmissa, kertoi, että juuri tällä kaudella alettaisiin harjoittelemaan kauden lopussa 8 v 8 -peliä. Aikaisempi timanttimuodostelma 5 v 5 -pelissä on ollut jännittävä, koska siinä pitää miettiä, mihin itse liikkuu ja mihin liikkuu pelikaveri. Mitähän valmentaja nyt keksii? Isompi timantti, pienempi kolmio? Kenttäkin on sitten varmaan isompi. Isä sanoi tänään, että huomaa, miten pelikäsitykseni on kehittynyt. Olen niin ylpeä, että pelaan jalkapalloa! Jalkapalloharjoitukset vievät sen verran aikaa, että ehdin hyvin myös näkemään kavereita ja harjoittelemaan myös yksin, omia harhautuksia.

Nyt olen 10-vuotias ja haluan näyttää kaikille, kuinka kovasti olen kehittynyt. Turhaan ei ole niitä kaikkia kotona tehtyjä harjoituksia tehty. Taitokisojen kultainen merkki tulee varmasti, koska niin paljon olen kotona hionut ensimmäistä kosketustani. Omissa treeneissä keskitytään enemmän yhteiseen tekemiseen. Pelikäsitys, siitähän se valmentaja aina puhuu. Huoltaja puhuu aina terveellisestä ravinnosta ja muistuttaa riittävästä veden juomisesta, vaikka ei olisi harjoituksia tai peliä. Ennen peliä kokoonnutaan ympyrän muotoon ja kannustetaan toisiamme vielä parempiin suorituksiin. Tämä on jo tuttu tapa edellisiltä vuosilta.

11 -vuotiaana kerroin valmentajalle kehityskeskustelussa, että haluan pelata ammattilaisena. Missä, kysyi valmentaja kiinnostuneena. Vastasin, että samanlaisessa seurassa kuin nytkin. Sellaisessa, jossa aina moikataan toisia jalkapalloilijoita ja valmentajia. Siitä minulle tulee turvallinen olo ja uskallan olla oma itseni. Ihan kuin olisin kotona. Ja kotona olen parhaimmillani.

12 -vuotiaana sain koulussa tehtäväksi esityksen kulttuurista. Minä teen sen jalkapallosta. Upeista kokemuksista edustuksen peleissä ja rumpuryhmästä, joka oli tullut kannustamaan meidän kesäleirillemme turnauksen finaaliotteluun. Otin seuran lipun mukaan ja nyt sain poikkeuksellisesti pitää lippalakkia päässä sisällä. Oli niin hyvät muistot viime kesältä, että aiheen valinta oli helppo. Paras tunne oli, kun turnauksen jälkeen tanssittiin ringissä koko joukkueen voimin. Valmentaja kertoi, että ensi vuonna aletaan jo harjoittelemaan ison kentän juttuja. Isolle kentälle siirtymistä on helpottanut ainakin se, että olen jo katsellut maajoukkueen pelejä ja tietenkin kaikki edustuksen kotipelit viime kaudelta.

13 -vuotiaana osa meistä harjoittelee jo ison kentän asioita ja osa pienen kentän. Valmentaja kertoi meille, että yleensä ne, jotka ovat harjoitelleet eniten kotona, aloittavat tässä vaiheessa ison kentän harjoittelun. Vielä ei ole kuulemma myöhäistä aloittaa kotona harjoittelua. Päinvastoin, valmentaja kertoi, että koskaan ei ole parempi hetki kuin nyt. Nyt on juuri oikea hetki, muulla ei ole merkitystä. Joukkueenjohtaja ja huoltaja rohkaisevat aina yrittämään parhaansa.

14 -vuotiaana joukkuepalaverissa kerrottiin, että ensimmäiset nuorten maajoukkuepelit alkavat vuoden päästä. Kerroin heti kotona, että nyt tiedän mihin haluan. Olen huomannut, että kun olen kovasti tähdännyt johonkin, olen ne asiat yleensä saavuttanut. Tänä vuonna haluan aluejoukkueeseen. Olen huomannut, että pallon kanssa vietetyt tunnit tuovat tulosta. Luokkakaverini siirtyi vuotta vanhempiin pelaamaan. Harmi, että ei olla samoissa harjoituksissa. Olen kuitenkin hänen puolestaan iloinen, koska tiedän hänen pärjäävän sielläkin hienosti.

15 -vuotiaana minulla on aina joukkue ympärillä ja tiedän, että kaikki menee hyvin. Parasta jalkapallossa on ollut tähän mennessä yhdessä koetut ylä- ja alamäet. Koskaan ei ole tarvinnut jäädä yksin. Kukaan ei ymmärrä minua paremmin kuin joukkuekaverini. Olen valmis tekemään kaikkeni, jotta tavoitteeni täyttyisivät. Ensimmäiseen, eikä toiseenkaan maajoukkuetapahtumaan tullut kutsua, joka oli iso pettymys. Onko tämä sittenkään juttuni? Välillä tekisi mieli tehdä jotain muutakin. Onkohan tähän järkeä kuluttaa näin paljon aikaa. Valmentaja kyllä kertoi, että lähes kaikki ovat miettineet samaa minun iässäni. Ja se kuuluu asiaan. Luotan kyllä valmentajaan, ihan niin kuin hänkin kertoo luottavansa minuun.

Olen jo 17 -vuotias ja tiedän, että pärjäisin jo edustuksen harjoituksissa. Koskahan minä saan mahdollisuuteni. Monipuolisesta harjoittelusta nuorena on hyötyä. En ole muutamaa pikku iskua lukuun ottamatta ollut loukkaantuneena. Onneksi seurassa on ammattitaitoisia valmentajia, jotka ovat osanneet auttaa harjoittelun suunnittelussa. Pari muutakin kaveria on jo noussut edustusjoukkueeseen ja paras kaverini lähti ulkomaille pelaamaan. Mieletöntä!!

20 vuotta täytettyäni luulin jo, että minun olisi pitänyt pelata edustuksessa, kunnes tajusin, että olen vielä kovin nuori. Nyt on tärkeintä jatkaa määrätietoista harjoittelua ja varmistaa, että siitä ei mahdollisuuteni ainakaan jää kiinni. Olen koko ikäni halunnut mahdollisuuden näyttää parasta osaamistani ja nyt olen lähempänä kuin koskaan. Olen oppinut jalkapallossa niin paljon. Olen itkenyt ja nauranut. Hikoillut ja jännittänyt. Onnistunut ja epäonnistunut. Tavannut uusia ihmisiä ja oppinut toimimaan ryhmässä. Olen oppinut olemaan oma itseni. Luottamaan itseeni. Oppinut syömään, juomaan ja lepäämään. Auttanut pelikavereita ja saanut apua, kun olen sitä tarvinnut. Parhaiten on mieleen jäänyt se, että tiedän, että pärjään jatkossa ympäristössä kuin ympäristössä. Uskaltamalla olla oma itseni.

MuSalainen PELAAJAPOLKU KÄYTÄNNÖSSÄ

 

NAPPULAT

Motivoituneiden ja innostavien valmentajien avustuksella tutustutaan jalkapalloon ja ryhmässä käyttäytymiseen. Nuorille valmentajille mahdollisuus tutustua ryhmänhallintaan. Näin saadaan koulutettua pelaajien matkaan tuttuja ja turvallisia valmentajia.

7-8 -VUOTIAAT

Seurassa halutaan panostaa alkaviin ikäluokkiin. U-7 Ensimmäinen ikäkausijoukkue. Pyritään löytämään pedagogisen taustan tai pitkän valmentajataustan lasten kanssa omaavat valmentajat. Toimintamalli, jossa kyseiset valmentajat lähettävät pelaajat polulla eteenpäin ja ottavat uudet pelaajat seuraavana vuonna valmennettavakseen. U-7 ylöspäin seura tarjoaa joukkueharjoitusten lisäksi mahdollisuuden maksuttomaan lisäharjoitteluun, yhteiseen fysiikkalinjaukseen ja ravintovalmennukseen. Lähdetään harjoittelemaan seuran yhteisen opetussuunnitelman mukaisesti. Painopiste seuran arvojen opettamisessa (mm. ryhmässä toimiminen, hyvät käytöstavat) ja urheilullisen elämän omaksumisessa

9-11 -VUOTIAAT

Mahdollisuus osallistua seuran extraharjoitteluun, joka on suunnattu joukkueen motivoituneimmille pelaajille. Kilpailullisuuden mukaan tuominen vahvemmin. Mahdollisuus osallistua seuran järjestämiin henkisenvalmennuksen kursseihin. Pelaajien testaus kolme kertaa vuodessa. Nopeus, liikkuvuus, ketteryys, vapaa hyppy ja lihaskunto. Yksi-kolme kutsuturnausta per vuosi nimetyillä joukkueilla kansainvälisen tason mittaamiseksi (ei ulkomaanmatkoja).

12-15 -VUOTIAAT

Mahdollisuus osallistua seuran extraharjoitteluun yksi-kaksi kertaa viikossa, joka on suunnattu joukkueen motivoituneimmille ja kehittyneimmille pelaajille. Tasoryhmät harjoittelussa ja pelaamisessa. Mahdollisuus osallistua seuran järjestämiin henkisenvalmennuksen kursseihin. Pelaajien testaus kolme kertaa vuodessa. Nopeus, liikkuvuus, ketteryys, vapaa hyppy ja lihaskunto. Sarjoihin ilmoittautuminen oman tason / karsintojen mukaan. Kaikille omantasoisen ympäristön mahdollistaminen. Terveen itseluottamuksen ja turvallisen ympäristön luominen. Osallistuminen piirin ja liiton järjestämiin pelaajatarkkailutapahtumiin. Mahdollisesti ensimmäiset vierailut ulkomaalaisissa seuroissa. Pelinohjaajaksi alkamisen mahdollistaminen. Motivoituneimpien pelaajien käyttäminen vanhemmissa ikäluokissa pelaamassa ja harjoittelemassa.

U17

Luoda mahdollisuudet, vaatimustaso ja realiteetit huippu-urheilijaksi etenemisessä. Joukkueen harjoitusten lisäksi mahdollisuus osallistua aamu- iltapäiväharjoitteluun yksi-kaksi kertaa viikossa. Ensimmäiset tutustumiset edustusjoukkueeseen (pojat). Pelaajien testaus kolme kertaa vuodessa. Nopeus, liikkuvuus, ketteryys, vapaa hyppy ja lihaskunto. Yksilövalmennusta, henkisellä ja fyysisellä puolella. Osallistuminen piirin ja liiton järjestämiin pelaajatarkkailutapahtumiin. Vierailut Veikkausliigaseuroissa ja ulkomaalaisissa seuroissa. Mahdollisuuden tarjoaminen myös huippu-urheilun ulkopuolisille pelaajille. Ohjata pelaajia kiinnostuksen mukaan myös pelinohjaajaksi, tuomarointiin ja valmentamiseen. Pelaaminen joukkueen tason mukaisessa sarjassa, Musan Salaman edustusjoukkueessa, yhteistyöseurassa tai vanhemmassa ikäluokassa.

U20 POJAT

Antaa mahdollisuus niille pelaajille jatkaa laadukasta harjoittelua, jotka eivät vielä ole saavuttaneet edustusjoukkueen tasoa. Joukkueen harjoitusten lisäksi mahdollisuus osallistua aamu- iltapäiväharjoitteluun1-2 kertaa viikossa. Tutustumiset edustusjoukkueeseen (pojat). Pelaajien testaus kolme kertaa vuodessa. Nopeus, liikkuvuus, ketteryys, vapaa hyppy ja lihaskunto. Yksilövalmennusta, henkisellä ja fyysisellä puolella. Osallistuminen piirin ja liiton järjestämiin pelaajatarkkailutapahtumiin. Vierailut Veikkausliigaseuroissa ja ulkomaalaisissa seuroissa. Pelaaminen joukkueen tason mukaisessa sarjassa, Musan Salaman edustusjoukkueessa tai yhteistyöseurassa.

U18 TYTÖT

Antaa mahdollisuus niille pelaajille jatkaa laadukasta harjoittelua, jotka eivät vielä ole saavuttaneet edustusjoukkueen tasoa. Joukkueen harjoitusten lisäksi mahdollisuus osallistua aamu / iltapäiväharjoitteluun yksi-kaksi kertaa viikossa. Tutustumiset edustusjoukkueeseen. Pelaajien testaus kolme kertaa vuodessa. Nopeus, liikkuvuus, ketteryys, vapaa hyppy ja lihaskunto. Yksilövalmennusta, henkisellä ja fyysisellä puolella. Osallistuminen piirin ja liiton järjestämiin pelaajatarkkailutapahtumiin. Siirtyminen Musan Salaman edustusjoukkueeseen, Kansallisen liigan seuroihin ja ulkomaalaisiin seuroihin.

MuSalaisia PELAAJAPOLKUJA

 

Timo Furuholm

jalkapalloammattilainen Vuodesta 2005.

Musan edustusjoukkue 2004 (kakkonen), 17 maalia.

Maali- ja voitonahne hyökkääjä. Pitkä ja menestyksekäs ura kotimaassa ja ulkomailla jalkapalloammattilaisena.

Mukaan on tarttunut muun muassa Suomen Mestaruus ja A-maaotteluita. ”Pikku poikamainen” peli-ilo näkyy edelleen jokaisessa tilanteessa.

Maarit Lepomäki

EM-kultamitalisti ja olympiakävijä skeet-ammunnassa.

Musan edustusjoukkue 1980-luvulla.

Monilahjakkuus, jota nähdään edelleen myös edustusjoukkueen peleissä.

Mikko Salo

Jalkapalloammattilainen 2000-luvulla.

Maailman kovakuntoisin mies vuodelta 2009.

MuSan junioripolku 80-90-luvulla.

Jalkapallourallaan voitti SM-pronssia ja esiintyi nuorisomaajoukkueissa.

Tinkimättömän kova ja määrätietoinen harjoittelija.

Teemu Vihtilä

Teemu tuli tunnetuksi samettisesta pallokosketuksesta ja tarkoista vasemman jalan syötöistään.

Nämä taidot höystettynä huippu pelikäsityksellä siivitti hänet jalkapalloammattilaiseksi ja nuorisomaajoukkueiden vakikävijäksi asti.

MuSan junioripolku 80-90-luvulla.

Ville Aaltonen

Ammattiurheilija 2000-luvun alusta lähtien.

Jääpallon Suomen- ja maailmamestari.

Fiksu pelaaja, joka osaa hyödyntää omat vahvuutensa. Jääpallomaajoukkueessa hän on toiminut kapteenina.

MuSan junioripolku 80-90-luvulla.

Juuso ”Köpi” Kallio

Radiojuontaja ja Venla-voittaja vuodelta 2020.

Juuson vahvuudet jalkapalloilijana olivat nopeus ja laukaus.

Sanavalmiin Köpin junioripolku johti aina MuSan edustukseen asti.

Sampsa Timoska

Jalkapalloammattilainen 1990- ja 2000-luvulla.

Joukkueena muun muassa Queens Park Rangers.

Tie on vienyt aina Suomenmestaruuden voittamiseen ja A-maajoukkueen edustamiseen asti.

MuSan junioreissa vuodet 1993-1995.

Joonas Lakkamäki

MuSan edustusjoukkue

Joonas on harjoitellut useamman vuoden määrätietoisesti ja hionut muun muassa yhdestä jalkapalloilijan tärkeimmistä ominaisuuksista itselleen vahvuuden.

Kova harjoittelu on tuonut myös juniorimaajoukkueedustuksia.

Jesperi Kotkaniemi

Ammattijääkiekkoilija, NHL.

Jesperi uskalsi unelmoida junioreina ammattiurheilijan elämästä ja elää sitä nyt.

MuSan junioripolku 2000-luvulla.

Mikko – Tapio Mattila

Musan Salaman puheenjohtajana vuodesta 2006 toiminut Mattila on MuSan kasvatti, joka pelaajaurallaan toimi edustusjoukkueen kapteenina.

Seuran puheenjohtajana Mikko-Tapio on luotsannut seuran uudelle tasolle.