Musan Salaman pitkäaikainen puheenjohtaja Mikko-Tapio Mattila, 45, on elänyt ja hengittänyt jalkapalloa käytännössä koko ikänsä. Kolmannen polven musalainen muistaa edelleen hyvin niin lapsuuden pelireissut kuin nousumatsien tunnelmat niin pelaajana kuin myöhemmin seurajohtajanakin.
Yksi asia yhdistää kaikkia näitä muistoja. Mattila kertaa asiaa Mikko Heikkilän ja Pekka Ruissalon vieraana Musacastin 20. jaksossa, joka on nyt julkaistu.
– Se tietynlainen pahan olon tunne on edelleen ainutlaatuinen. Se tulee heti, kun ottelutapahtuma ylittää tietyn jännityksen rajat. Sellainen tulee jopa oman pojan matseja seuratessa. On vaan käveltävä pois.
– Tiedän valtakunnan huipulta asti seurajohtajia ja jalkapalloihmisiä, joiden on vaan pakko sammuttaa televisio tietyssä vaiheessa ja katsottava lopputulos tekstiteeveeltä, Mattila kuvailee.
Jännitys vallitsi myös kesällä 1994 Lahdessa, kun Musan Salaman C-nuorten joukkue voitti ikäluokkansa Suomen-mestaruuden armottomassa mutavellissä TPS:ää vastaan pelatun finaalin jatkoajan jälkeen. Vastaavaan ei ole sittemmin yltänyt yksikään porilainen joukkue.
– Olosuhteet olivat silloin meidän eduksemme. Joukkue oli täynnä isoja, vahvoja poikia, jotka jaksoivat vääntää. Turkulaiset olivat lanseeranneet Kultatukkashampoon, jonka kanssa kävimme pesulla ottelun jälkeen.
Tunteet seuraavat mukana
Seurajohtajan tehtävissä jalkapalloon liittyvät tunteet ovat seuranneet mukana. Viime vuosina puheenjohtaja on ottanut paljon mutavelliä harteilleen, kun Musan Salaman toimintaa on käsitelty kirjavasti niin julkisuudessa kuin porilaisessa kansalaiskeskustelussakin.
– Se tietysti harmittaa, että seuraväki on joutunut ottamaan niin paljon vastaan. Ja toki sekin, miten vähäinen tieto asioista monen kritiikin takana on ollut.
Mattila muistuttaa siitä, että yli satavuotiaidenkin suomalaisseurojen tarinoissa on hyvin samanlaisia vaiheita. Välillä tuntuu siltä, että kaikki onnistuu, välillä asioita joudutaan hakemaan pidemmän kaavan kautta. Nyt pahin vaihe on ylitetty, vaikka haasteita on edelleen.
– Seuratoiminnassa keskeistä on muistaa se, että yksikään ihminen ei ole koskaan, eikä pysty olemaan suurempi kuin seura. Musan Salama täyttää ensi vuonna 65 vuotta ja ajattelen niin, että tämä on iso tarina, jonka kuuluu jatkua, ja se tulee jatkumaankin sukupolvelta toiselle.
– Se mitä seuran historiassa tapahtuu kahden tai kolmenkin vuoden aikana, se on lopulta siinä isossa kuvassa aika lyhyt aika, Mattila muistuttaa.
Lisää Mikko-Tapion mietteitä voit kuunnella MuSaCastista: https://open.spotify.com/episode/4FbN0y9f0nwijMkfUxzbfH?si=f321e017508f4b6a
